Kirjan kansi on kohtaamispiste, sen pitää (yleensä sekunneissa) viestiä kirjan sisällöstä kiinnostavasti mutta spoilaamatta. Houkutella tarttumaan, herättää kiinnostus.
Onnistunut kansi kutsuu lukemaan ja on tunnistettava myös pikkuruisena siellä digipalvelun syövereissä ja sen materiaalit on valittu niin, että se tuntuu ihanalta kädessä fyysisenä kirjaesineenä, joilla on edelleen vahvasti paikkansa.
Suunnittelin vuonna 2025 kolme kirjaa, joista yhteen kannet ja ensilehdet sekä kahteen koko ulkoasun sarjailmeestä alkaen. Kansien ja kirjaesineiden suunnitteleminen on erittäin kiinnostava prosessi, jossa pienilläkin yksityiskohdilla on merkitystä.
Glimmereitä ja silkinpehmeyttä
Liken kustantaman, Jaana Haapaluoma-Höglundin ja Eva Kottonen kirjoittaman Aloittamista vaille täydellinen – ADHD työelämässä -teoksen kanteen päätyi lopulta moninaisuuden värikirjoa ja heijastuksia, glimmereitä. Kansi on vahva ja teos myös aivan timanttia!
Koska tämä kirja on myös e-kirja-levityksessä, kannesta suunniteltiin sekä pystysuuntainen että neliönmuotoinen kansiversio. Tällöin on tärkeää, että kirjan ominaisilme säilyy tunnistettavana vaikka formaatti muuttuu. Lisäksi e-kirjapalveluissa kirjan kannet näkyvät hyvin pienikokoisina, joten typografian tulee olla tunnistettavaa ja luettavaa.
Kannen materiaaliksi valikoitui niin kutsuttu soft-touch-laminointi, joka tuntuu sormissa aivan silkinsileältä. Sen pinta on matta, joka vaikuttaa myös mm. siihen, että kansi ei heijastele valojen vaikutuksesta.
Fyysisen kirjaesineen kannen materiaaliksi valikoitui niin kutsuttu soft-touch-laminointi, joka tuntuu sormissa aivan silkinsileältä. Sen pinta on matta, joka vaikuttaa myös mm. siihen, että kansi ei heijastele valojen vaikutuksesta. Kirja julkaistiin kovakantisena ja soft-touch-laminointi sopii erinomaisesti myös siihen.
Fyysisten aistimusten huomioinen on aina tärkeää kirjaesineitä suunnitellessa, sillä niitä on tarkoituskin koskea, pitää kädessä, silittää ja katsoa. Tässä tapauksessa aiheen puolesta tämä tuntui entistäkin tärkeämmältä.
Sarjailme, jossa jokaisella teoksella on tilaa hengittää
Teatterin Uuden Alkukirjaston kustantamat Milka LuhtaniemenNopeemmin, helpommin ja Elli SalonMuistopäivä noudattavat molemmat TUAlle vuonna 2021 suunnittelemaani sarjailmettä eli ne ovat tunnistettavasti osa Teatterin Uutta Alkukirjastoa.
TUAn kansissa on aina kyseistä teosta ja sen rytmiä ja näkökulmaa esiin tuova tekstinosto sekä usein kontrastinen, TUAn graafiseen ilmeeseen suunnitellusta väripaletista valittu väripari. Sarjailmeen sisällä näillä molemmilla näytelmillä on tietysti omat ominaispiirteensä. Hyvin suunniteltu sarjailme onkin sellainen, jossa jokaisella yksittäisellä teoksella on myös tilaa hengittää juuri omassa tahdissaan.
Sarjailmeen sisällä molemmilla on tietysti omat ominaispiirteensä, jotta jokaisella teoksella on tilaa hengittää juuri omassa tahdissaan.
Luhtaniemen näytelmä on kirjoitettu osittain tekoälyn kanssa yhdessä, osana QueerAI-projektia, jonka tarkoituksena oli kehittää sukupuolta ja seksuaalisuutta moninaisesti hahmottava tekoäly sekä tuottaa siihen liittyvä näytelmä.
Nopeemmin, helpommin -näytelmän kannessa TUAn väripaletista valitut kaksi väriä jakavat kannen kahtia, tekoälyn tuottamaan ja ihmisen tuottamaan sisältöön. Värisävyt ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan, sillä eroa on paikoitellen vaikea havaita. Välillä se on hyvinkin selkeä. Sisäsivuilla sisällöt on erotettu myös typografisin keinoin, jotta lukija voi havainnoida toisteista ja luuppaavaa kerrontaa ja nähdä sekä erot että samankaltaisuudet.
Elli Salon Muistopäivä kertoo kertoo ihmisistä, jotka loikkasivat Suomesta Neuvostoliittoon ja katosivat Stalinin vainoissa 1930-luvulla. Mustan taustan ja punaisen tekstin yhdistelmä on dramaattinen muttei mässäile. Se on vahva ja läpitunkeva ja sen painoarvoa lisää kannen tekstinoston sydäntäsärkevä toiveikkuus. Tieto siitä, että nämä henkilöt eivät tästä toiveikkuudesta huolimatta selvinneet.
Muistopäivän sisäkansissa sekä lukujen välissä on pysäyttävää, erittäin harvoin nähtävillä olevaa arkistokuvaa näistä kadonneista ihmisistä. Suunnittelijalle on aina herkkä tilanne päästä käyttämään tällaista materiaalia ja sitä kohdellaan aina äärimmäisellä kunnioituksella.
Muistopäivän sisäkansissa sekä lukujen välissä on pysäyttävää, erittäin harvoin nähtävillä olevaa arkistokuvaa näistä kadonneista ihmisistä. Suunnittelijalle on aina herkkä tilanne päästä käyttämään tällaista materiaalia ja sitä kohdellaan aina äärimmäisellä kunnioituksella. Tässä tapauksessa sensuroimme esimerkiksi osan henkilötiedoista kuvat käyttöön antaneen tahon toiveesta.
Sekä Salon että Luhtaniemen teosten kansissa on TUAn sarjailmeen mukaisesti materiaalina päällystämätön mattapaperi, jonka tehosteena kaikki tekstit on koholakattu. Tämä luo kaikkiin TUAn kirjoihin aivan uniikin taktiilituntemuksen, joka herättää poikkeuksetta ihastusta. ”Siis mun tekee vaan mieli silittää tätä” on varmasti eniten kuulemani kommentti tämän kyseisen kirjasarjan äärellä ja minulle kirjasuunnittelijana tärkeä viesti siitä, että tarkkaan valitsemillani yksityiskohdilla on todellakin väliä.
”Siis mun tekee vaan mieli silittää tätä” on varmasti eniten kuulemani kommentti tämän kyseisen kirjasarjan äärellä ja minulle kirjasuunnittelijana tärkeä viesti siitä, että tarkkaan valitsemillani yksityiskohdilla on todellakin väliä.
Teatteriin Uuden Alkukirjaston kirjoista sekä Muistopäivä että aiemmin ilmestynyt Peter asui talossa on nähty molemmat myös näyttämöllä. Muistopäivä Kansallisteatterissa ja Peter asui talossa Espoon Teatterissa.
Minkä kirjan kansi on herättänyt sinun kiinnostuksesi lähiaikoina? Mikä siinä kiinnitti huomiosi?
🤘🖤
Last Tuesday – Rohkeaa visuaalista suunnittelua, huomiota herättäviä julkaisuja, puhuttelevia kuvia ja suoraa puhetta luovasta työstä
”Siis mun tekee vaan mieli silittää tätä!” Kirjasuunnittelu on yksityiskohtien taidetta
Kirjan kansi on kohtaamispiste, sen pitää (yleensä sekunneissa) viestiä kirjan sisällöstä kiinnostavasti mutta spoilaamatta. Houkutella tarttumaan, herättää kiinnostus.
Onnistunut kansi kutsuu lukemaan ja on tunnistettava myös pikkuruisena siellä digipalvelun syövereissä ja sen materiaalit on valittu niin, että se tuntuu ihanalta kädessä fyysisenä kirjaesineenä, joilla on edelleen vahvasti paikkansa.
Suunnittelin vuonna 2025 kolme kirjaa, joista yhteen kannet ja ensilehdet sekä kahteen koko ulkoasun sarjailmeestä alkaen. Kansien ja kirjaesineiden suunnitteleminen on erittäin kiinnostava prosessi, jossa pienilläkin yksityiskohdilla on merkitystä.
Glimmereitä ja silkinpehmeyttä
Liken kustantaman, Jaana Haapaluoma-Höglundin ja Eva Kottonen kirjoittaman Aloittamista vaille täydellinen – ADHD työelämässä -teoksen kanteen päätyi lopulta moninaisuuden värikirjoa ja heijastuksia, glimmereitä. Kansi on vahva ja teos myös aivan timanttia!
Koska tämä kirja on myös e-kirja-levityksessä, kannesta suunniteltiin sekä pystysuuntainen että neliönmuotoinen kansiversio. Tällöin on tärkeää, että kirjan ominaisilme säilyy tunnistettavana vaikka formaatti muuttuu. Lisäksi e-kirjapalveluissa kirjan kannet näkyvät hyvin pienikokoisina, joten typografian tulee olla tunnistettavaa ja luettavaa.
Fyysisen kirjaesineen kannen materiaaliksi valikoitui niin kutsuttu soft-touch-laminointi, joka tuntuu sormissa aivan silkinsileältä. Sen pinta on matta, joka vaikuttaa myös mm. siihen, että kansi ei heijastele valojen vaikutuksesta. Kirja julkaistiin kovakantisena ja soft-touch-laminointi sopii erinomaisesti myös siihen.
Fyysisten aistimusten huomioinen on aina tärkeää kirjaesineitä suunnitellessa, sillä niitä on tarkoituskin koskea, pitää kädessä, silittää ja katsoa. Tässä tapauksessa aiheen puolesta tämä tuntui entistäkin tärkeämmältä.
Sarjailme, jossa jokaisella teoksella on tilaa hengittää
Teatterin Uuden Alkukirjaston kustantamat Milka Luhtaniemen Nopeemmin, helpommin ja Elli Salon Muistopäivä noudattavat molemmat TUAlle vuonna 2021 suunnittelemaani sarjailmettä eli ne ovat tunnistettavasti osa Teatterin Uutta Alkukirjastoa.
TUAn kansissa on aina kyseistä teosta ja sen rytmiä ja näkökulmaa esiin tuova tekstinosto sekä usein kontrastinen, TUAn graafiseen ilmeeseen suunnitellusta väripaletista valittu väripari. Sarjailmeen sisällä näillä molemmilla näytelmillä on tietysti omat ominaispiirteensä. Hyvin suunniteltu sarjailme onkin sellainen, jossa jokaisella yksittäisellä teoksella on myös tilaa hengittää juuri omassa tahdissaan.
Luhtaniemen näytelmä on kirjoitettu osittain tekoälyn kanssa yhdessä, osana QueerAI-projektia, jonka tarkoituksena oli kehittää sukupuolta ja seksuaalisuutta moninaisesti hahmottava tekoäly sekä tuottaa siihen liittyvä näytelmä.
Nopeemmin, helpommin -näytelmän kannessa TUAn väripaletista valitut kaksi väriä jakavat kannen kahtia, tekoälyn tuottamaan ja ihmisen tuottamaan sisältöön. Värisävyt ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan, sillä eroa on paikoitellen vaikea havaita. Välillä se on hyvinkin selkeä. Sisäsivuilla sisällöt on erotettu myös typografisin keinoin, jotta lukija voi havainnoida toisteista ja luuppaavaa kerrontaa ja nähdä sekä erot että samankaltaisuudet.
Elli Salon Muistopäivä kertoo kertoo ihmisistä, jotka loikkasivat Suomesta Neuvostoliittoon ja katosivat Stalinin vainoissa 1930-luvulla. Mustan taustan ja punaisen tekstin yhdistelmä on dramaattinen muttei mässäile. Se on vahva ja läpitunkeva ja sen painoarvoa lisää kannen tekstinoston sydäntäsärkevä toiveikkuus. Tieto siitä, että nämä henkilöt eivät tästä toiveikkuudesta huolimatta selvinneet.
Muistopäivän sisäkansissa sekä lukujen välissä on pysäyttävää, erittäin harvoin nähtävillä olevaa arkistokuvaa näistä kadonneista ihmisistä. Suunnittelijalle on aina herkkä tilanne päästä käyttämään tällaista materiaalia ja sitä kohdellaan aina äärimmäisellä kunnioituksella. Tässä tapauksessa sensuroimme esimerkiksi osan henkilötiedoista kuvat käyttöön antaneen tahon toiveesta.
Sekä Salon että Luhtaniemen teosten kansissa on TUAn sarjailmeen mukaisesti materiaalina päällystämätön mattapaperi, jonka tehosteena kaikki tekstit on koholakattu. Tämä luo kaikkiin TUAn kirjoihin aivan uniikin taktiilituntemuksen, joka herättää poikkeuksetta ihastusta. ”Siis mun tekee vaan mieli silittää tätä” on varmasti eniten kuulemani kommentti tämän kyseisen kirjasarjan äärellä ja minulle kirjasuunnittelijana tärkeä viesti siitä, että tarkkaan valitsemillani yksityiskohdilla on todellakin väliä.
Teatteriin Uuden Alkukirjaston kirjoista sekä Muistopäivä että aiemmin ilmestynyt Peter asui talossa on nähty molemmat myös näyttämöllä. Muistopäivä Kansallisteatterissa ja Peter asui talossa Espoon Teatterissa.
Minkä kirjan kansi on herättänyt sinun kiinnostuksesi lähiaikoina? Mikä siinä kiinnitti huomiosi?
🤘🖤
Last Tuesday – Rohkeaa visuaalista suunnittelua, huomiota herättäviä julkaisuja, puhuttelevia kuvia ja suoraa puhetta luovasta työstä